Kuule, Jumalamme, kuinka halveksitut me olemme. Käännä heidän häpäisynsä heidän omaan päähänsä. Saata heidät ryöstetyiksi vankeuden maassa. (Neh. 4: 4)

Ja katsastettuani kaiken minä nousin ja sanoin ylimyksille ja esimiehille ja muulle kansalle: "Älkää peljätkö heitä; muistakaa suurta ja peljättävää Herraa, ja taistelkaa veljienne, poikienne ja tyttärienne, vaimojenne ja kotienne puolesta". (Neh. 4: 14)

****

Koetko koskaan kiukkua tai uhmaa? Ehkä loukkaantuessasi tai kokiessasi menettämistä jossakin asiassa.. ehkä lähimmäisesi vuoksi tai ihan vaikka vain kadotellessa tavaroitasi? Joku työ voi tarvita lisäpontta, kiukkua niin sanotusti, että työn saa deadlinessa valmiiksi. On siis hyvää kiukkua, jännittävää adrenaliinia.. joka ryöpsähtää koko elimistöön päästä varpaisiin ja saa aikaan toiminnallisuutta.. shokki tai urheilusuoritus voi saada aikaan näitä.. tai ihan vain esiintymisenpelko. Jos henki on uhattuna, voi tulla tällainen selittämätön voima ihmiseen, kuin pienen lapsen voimakas raivo, jolla nostaisi ilmaan kokonaisen maapallon, avaruudesta puhumattakaan.. tosin siellä avaruudessa lapsen kiukkua ehkä laannuttaisi painovoimien lait.. pienen epäilyttävän arvelun jätän kuitenkin asialle, koska, lapsen kiukku on lapsen kiukkua, eikä se tunne rajoja.. Aikuinen osaa hallita kiukkua.. tai ainakin sitä tulisi osata hallita!

Jos kaksi aikuista kiukuttelee yhtä aikaa samoissa tiloissa, miten homma etenee? Ehkä toinen tajuaa mennä päiväunille.. Tai jos kaksi lasta kiukuttelee.. tai lapsi ja aikuinen? Itkuahan siitä tulee.. Lapsia luonnollisesti pitäisi aikuisen ymmärtäväisesti ohjata kiukun suunnassa oikeaan ja aikuiset silloin nielee kiukkunsa. Kiukun kaari on usein hyvissä käsissä turvallinen..

Kiukkuhan on tunnetila. Se on polttava kiivaus rinnassa, ei kuitenkaan raivostuttava viha.. toiset voi kiukun sijaan kokea enemmän vain pettymystä, jonka kautta voimansa ammentaa.. kaikki tunteet ovat sallittuja, niin sodassa kuin rakkaudessa, mutta sopivissa rajoissa kuitenkin.

Erilaisia temperamentteja on ihan hyväkin, että on olemassa...

Kun omat tiedostavat henkilökohtaiset rajat ovat kunnossa ja olemassa, näidenkin tunteiden parissa on hyvä toimia. Hyvä kiukku toimii itsepuolustuksena, voi jopa pelastaa hengen.. tavaroita kadotellessa kiukku auttaa etsimään niitä hukattuja tavaroita nopeammin, mutta huonoksikin se voi muuttua, jos tavaraa ei vaan millään löydä, vaikka on ties kuinka kauan etsinyt.. se nielee elämänvoimaa, laittaa ajatukset muualle harhailemaan.. väsyneenä huonoa kiukkua esiintyy enemmän.. Hyvästä kiukusta voi tulla jopa iloiseksi!

Hyvä kiukku eli kiivaus ei tee koskaan lähimmäiselle mitään pahaa.. sen tähden siinä toimitaan aina kunnioituksen alueella.. huono kiukku taas saa aikaan paljon pahaa, olipa se sitten väsyneenä jotain tyhmää mitä suustansa päästi (esim. tavaroita kadotellessaan) tai ihan henkeä uhkaavaa häiritsevää kiukkua, joka on muuttunut kateudesta katkeruuteen ja ylivoimaiseen vihaan, jota ei enää pysty hallitsemaan. Vahinkoja sattuu silloin väistämättä, jos ei toisille, niin itselle..

Hyvä kiukku muuttuu helposti huonoksi, jos ei hallitse itseään sillä hetkellä, jos on loukattu paljon, tai on muuten todella kiivasluontoinen eikä sillä hetkellä muista edes niitä käytöstapoja.

Pettymyksestä kumpuava toiminnallisuus on usein alkuun hieman ilotonta, pettymykset kun jollakin tavalla eliminoi hetkeksi koko kropan.. sellainen elämänvoimaa syövä tunnetila.. siitä ei kai pääse eroon kuin puurtamalla! (Neh. 8: 10)

****

Kun Nehemia sai määräyksen aloittaa rakentamaan Jerusalemin muureja entiselleen, niin hän ammensi voimansa aluksi ihan uskollisuudesta ja kuuliaisuudesta Jumalalle, eikä siihen vielä paljon kiukkua tarvittu. Hän omasi tervettä itseharkintaa, otti asioista selvää ja harkiten alkoi työnsä.. jota sitten kuitenkin halusi tulla sotkemaan vieraiden maiden virkamiehet mm. Sanballat ja Tobia. He käyttivät paljon elämänvoimaa, tällaista huonoa kiukkua aiheuttaakseen erilaista vahinkoa muurinrakennusprojektille mm. valheita, huhuja ja muita erilaisia salahankkeita.. se sai taas aikaan Nehemiassa tarmokkuutta, kaiken voimansa hän hyvään johtamiseen ammensi, jos Jumalalta, niin siitä hyvästä adrenalisoivasta kiukusta, joka virtaa verisuonissa päästä varpaisiin ja tässä tapauksessa sitä virtasi myös Jerusalemin muureillekin! Sillä kiukulla työ tehtiin loppuun asti, vastustelijoista huolimatta. Se ikään kuin hitsasi nämä työntekijät toistensa kanssa parempaan työyhteyteen nämä koetukset.. ja sama tarmokkuus. (Neh. 1-6)

Vihollinen yrittää siis lamauttaa voimamme!

Myös Jumala usein herättää ihmisiä kiivauteen koettelemusten kautta (Room. 10) ja Hänen rakkautensa vaatii meitä myös saattamaan asioita päätökseen. (2. Kor. 5: 14)

****

Onko ehkä sinun elämässäsi tällaisia sanballetteja ja tobiaita, jotka häiritsevät elämääsi eri tavoin, koettaen estää kaiken järkevän elämässäsi, niin että et saa vietyä asioita päätökseen? Tai ainakin paljon kompastuksia on matkalla.. silloin mahdollista on jatkaa matkaa, välittämättä haasteista tai mahdollisuus on myös luovuttaa kokonaan.. matkaa voi myös jatkaa valittaen, keskittymällä vaikeuksiin, mutta se hidastaa matkaa, tekee siitä raskasta, ja se voi ennen pitkää johtaa pois lankeamiseen.. toisaalta, olemme myös itse vastuussa siitä, että emme kaikkea kerro kaikille, voihan ne utelijat ollakin niitä vastapuolen urkkijoita! Itse olemme vastuussa myös lankeamisistamme..

Ja heikkouskoista hoivatkaa.. (Room. 14)

Oikeasti heikkouskoisella on kyllä totinen sydän paikallaan, eikä valehtele vaan tiedostaa olevansa heikko ja on sillä tavalla nöyrä myös heikkoutensa äärellä.. valmis taipumaan, vaikka ei aina siihen pystyisikään.. (Matt. 26: 41) muuten se menee sellaiseksi kuluttavaksi paapomiseksi se heikkouskoiseksi tekeytyneen hoivaaminen. (2. Kor. 11)

****

Joskus tuntuu, että tällaiset hankaluuksia aiheuttavat vastustelijat, kuten Tobias ja Sanballat, eivät saa aiheuttamistaan vahingoista mitään muuta, kuin iloa, kunniaa ja glooriaa, mainetta kaikkialla, mutta uskon, että Jumala ajallaan ja tavallaan maksaa kaiken kaikille helmaan, töittensä mukaan.. (Room. 12: 19, 2. Kor. 5: 10)

Eteenpäin päästäkseen, täytyy antaa paljon anteeksi! Niin muille, kuin itselleenkin..

Myös uskovat joutuvat kulkemaan erilaisten kasvatusten ja kärsimysten koulujen läpi.. usko ja ihminen siellä mahdollisesti jalostuu, jos jalostuu! (2. Tim. 2: 20-21) se Jumalan vitsa ja sauva Raamatussa tarkoittanee ihan ensiksi tätä Herran kurittavaa nuhdetta ja opetusta elämässä.. (Snl. 6: 23)

****

Toisaalta, jos kiukku on ollut sopimatonta, niin siitä on todellisuudentajuisen vielä ihan hyvä palautua, ottaa vastuuta, kantaa hetken ehkä häpeää ja mahdollisesti pyytää anteeksi, jos oikein loukkaavaa menoa on ollut. (Snl. 27: 6, Snl. 19: 19)

Emme (varsinkaan hallitsemattomalla) kiukulla voi omistaa ja hallita toisia ihmisiä, niin että pakotamme heidät olemaan samaa mieltä kanssamme joka asiasta..

Mitä se tässä maailmassa hyödyttää, kun joku on kuitenkin aina eri mieltä jostain, että koko kansakunta ja lauma vaan kaikki yhdessä kiukutellaan toisiamme vastaan.. ei voi pakottaa ketään olemaan samaa mieltä asioista, olemme lähtökohdiltamme jo huomattavan erilaisia, mutta asioista olisi hyvä pystyä keskustelemaan ilman ns. oikeassaolemista, voimme usein olla myös hyvin väärässä.

Minkälaista kiukkua ts. kiivautta sinä koet? Koetko enemmän pettymystä? Miten menettelet kohtaamasi tunteen kanssa? Toimitko niinkuin Nehemia vai niinkuin vastustelijat Sanballat, Tobia ja kumppanit? Osaatko pyytää anteeksi tai katua asioita sisällä sydämessäsi? Vai jatkatko vain kauhun levittämistä.. Osaatko itkeä pahaa oloa?

****

Entä onko tämän päivän päättäjät, virkamiehistö ja muu edustajisto mielestäsi kypsiä vastuuntuntoisia aikuisia vai vain lapsellisia aikuisia?

Hyvää hallittua, vai huonoa hallitsematonta kiukkua?

Voimme ottaa osaa toisen iloon ja onneen, mutta miksi nähdä vaivaa toisten onnen sotkemiseen.. ei se kuitenkaan onnelliseksi sitä onnetonta, joka kaiken riidanhaluaan tai kateuttaan sotki, onnelliseksi tee vaan päinvastoin. Tulee vielä onnettomammaksi..

Monenlaisia virtoja ja ryöpsähdyksiä elämässä koettuna, vasta Jeesuksessa sitä väärää kiukkuakin alkaa edes jollakin tavalla hallitsemaan.

En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele. Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois. (Job. 32: 21-22)

****

Ps. 37

Krista L.

02/02/023456.