Mirja mURHA kATAPULTTIA.FI kEVÄT220
Murha
Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin (1. Piet. 4: 15)
Niin, syystäkin silloin kärsii! Mullakin on monen monta kertaa jo vuosien ajan, talon lähellä olevan suojatien ylittelyssä auto alkanut just kiihdyttelemään, valot vaan heilahtaa, renkaat vinkuu, ihan isommillakin katumersuilla, liekö siellä puikoissa huono kuski, kyllähän niin moniheppasella vähemmälläkin liikkeelle lähtisi.
****
Uskoontullessaan ihminen on kuin vastasyntynyt pieni vauva, joka silti sisällään saattaa kantaa kaiken menneisyyden, tarkoitan synninkuormaa lukuunottamatta kokemuksia, muistoja, kipeitä haavoja, mahdollisia traumoja.. niitä pitäisi hoitaa!
Sana ja rukous paras lääke ja sielunhoito on, ja tietysti oikeasti etevät sielunhoitajat.. jotka vaeltavat aidosti rakkaudessa, siitä tulee lämmin tunnelma ja jo se parantaa kipeää sisintä..
Kasvu-ajat Raamatussa on joitakin vuosia, riippuu tietysti kuinka lähellä heti alusta elät Jumalaa, tuleeko Hän kuinka rakkaaksi sinulle, mutta Jumala on armollinen, Paavali sanoo kirjeissään, että on valmis rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kunhan vain ensin olemme täysin kuuliaisiksi tulleet! (2. Kor. 10: 6) Mikä armo! Täyteen uskonkuuliaisuuteen on kyllä monella paljon matkaa..
Jos nämä sielunvammat ovat hoitamatta, ihminen voi ajautua sinne mistä on lähtenytkin, mahdolliseen syntielämään.. tai sitten alkaa lääkitä itseään väärillä keinoilla, kuten esim. itsetyydytys, porno, mässäily, ylensyöminen.. tai muu mistä kokee saavansa hetkellistä helpotusta eli lohdutusta sisimpään. On se kurjaa, jos nämä vasta uskoontulleet pienet vauvat eli lampaat ajetaan tai he vain ajautuvat pois seurakunnista, hortoilemaan mikä mihinkin.. (Hes. 34) monella elämänkokemukset voivat olla sitä luokkaa, että sen aidon rakkauden kyllä tunnistaa, onko sitä, vaiko ei.. toisaalta, siellä on aina lämpimiäkin ihmisiä, seurakunnissa, mutta usein vähän kuitenkin vietävissä.. eli siellä voi olla tällaista sisäpiiriä ja ns. tyhmää pelailua.. ihmissuhde ja valtakikkailua. Ei kiitos, sellaiselle, joka tulee jo tällaiselta kentältä. Usko tuntuu olevan enää ainoa asia maailmassa, mitä voisi olla.
Eli valvomista enemmän vaan seurakuntiinkin, ja kannattaa katsoa kuka sinun vieruskaverisi oikein on, joka sinua vetää ja liehittelee.. itse olen kokenut hyvin syvää riippuvaisuutta yksin Jeesuksesta, eikä ihmisistä.. se on jopa omituista liimautua vieruskaveriin! Mutta huolissaan mä näistä oikeista laitumen lampaista olen, ja näköjään ihan syystäkin.. olenhan mä itekin yksi sellainen, heilunut ties vaikka missä laaksossa ja ojanpohjalla.. ainoa asia mikä piti uskossa välillä oli Raamatun sanan lukeminen. Koska se on totta. Ainoa asia minkä koin olevan totta ja varmaa, kaikkien elämäni vuosien myllerrysten jälkeen..
Uskoa kyllä koetellaan (Matt. 13) kaikki eivät pääse edes alkuun, toiset lankeaa matkalla, toiset pelastuu viime metreillä.. ihan erilaisia kokemuksia voi olla, eikä se että on ollut sen ja sen verran uskossa kerro mitään uskosi todellisesta tasosta. Esim. 10 vuotta Jumalan tahdossa on eri asia kuin 50 tahtoaan tuntematta.. eli vuosilla ei juurikaan ole merkitystä, vain sillä on, kuinka paljon jaksat rakastaa! Rakkautta testataan todella, pitkillä kärsimyksen vuosilla.. usea jää tulemaan ihan viikoissa tai korkeintaan kuukausissa.. ei ole todellista kärsivällisyyttä, mikä vasta tulee esille siellä kovissa paineissa, pitkissä ajanjaksoissa..
Ihmettelen siksi, miksi seurakunnissa vastuupaikoilla voi olla ihmisiä, joita ei ole todella koeteltu? Miten se vuosien luku, ja hyvä veli tai kaveri siihen riittää sitä kertomaan.. joku paavalilainen kärsimyksen pätsi voisi olla ensin hyvä! Sattuihan minullakin olemaan ihan varmaan ehta vapaamuurari tässä vieruskaverina, perkeleen työtä tekemässä.. uskoa tuhoamassa.. kostyymi oli hyvin kunnossa! Kaikkineen..
Koska se, joka kantaa vastuuta, johtaa mahdollisesti paljon muitakin, ja jos siellä on väärää henkeä tai taipumattomuutta Jumalan tahdolle, niin silloin se lankeamuskin moninkertaistuu, ja niin edelleen..
Jumalan sanan kauttahan me pelastumme (Jaak. 1: 18, 1. Piet. 2: 2) sen kautta tosiasiallisesti kasvamme ja osaamme sitten neuvoa muitakin, sen armonmäärän mukaan minkä osan Jumala tahtoo kullekin antaa! (1. Piet. 4: 10) Näissä kasvukausissa täytyy olla paineensietokykyä vähän kaikilla.. joskus tulee kasvunpyrähdyksiä, ja joskus tuntuu, että millään mittarilla ei tapahdu mitään muutosta! Ja silloin turhauttaa..
Herra on hyvä! Häneltä kannattaa anoa uskalluksella lahjoja (Hebr. 4: 16) ja niissäkin vielä tutkia tai kysellä tahtoaan.. ne lahjat eivät ole kerskailemisen apuvälineitä (usein siellä missä ei ole paljoakaan rakkautta ne ovat just sitä) vaan ilmoittamaan Jumalan kunniaa, kirkastamaan Kristusta, palvelemaan seurakuntaa, kaikkien yhteiseksi hyödyksi! Tänään minä voin olla Jumalan työssä aivan ilmiliekeissä, huomenna sinä, en sillä tavalla koe, että olemme korvaamattomia, vaan tärkeintä on että Jumala tekee oman valtakuntansa työtään.. ja että se etenee..
No, sehän ei etene siellä missä on riitaa, juoruilua, kateutta, panettelua.. kaikenlaista epäpyhää mikä rikkoo jos ihmisen, niin Pyhän Hengen työn.. (1. Kor. 11: 17-19, 2. Kor. 12: 20, Gal. 5: 15) Ja kun armolahjat toimii, niin siellä voi olla myös sellaista ylpeyttä, kovuutta ja penseyttä, että ei kuulijalle ollutkaan sitä, mitä piti olla.. ja näin emme taas ole oppineet Herran armotaloutta. Emme ole oppineet kärsimistä Jumalan mielen mukaan.. usein Hän kuljettaa meitä paikkoihin ja ihmissuhteisiin, jota emme itse halua, mutta kun nöyrrymme tahtonsa alle, niin siellä jo avautuu ihan toisenlaiset näkymät (Ps. 23) uskonhypyistä kyse aina vanhemmallakin uskovalla.. Tahdotko seurata minua? kysyy Jeesus.. aina uudestaan. Usein pelko estää lähtemisen Herran työhön, jäämme mukavasti lämpimään sijoilleen.. tai mille paikalle kenellekin se jääminen mukavampaa nyt sitten on.. Ilman uskoa ei voi olla Jumalalle otollinen.. (Hebr. 11: 6, 27)
Perustukset täytyy valaa ainoastaan Kristus kalliolle! Muuta perustusta ei ole annettu, mille kannattaa laskea.. turhia sellaiset väärät valut, eivät kestä sitten pahana päivänä, jos tosiaan hyvänäkään.. eikä ihminen tule sitten todella onnelliseksi, ei vapaaksi, ei kestäväksi Jumalan käyttöön, Hänen mielensä mukaan.. (Luuk. 6: 46-49, 1. Kor. 3: 10-11, 1. Piet. 2: 1-8)
Jokainen joka vihaa veljeänsä, on murhaaja! (1. Joh. 3: 7-15) ja joka salaa panettelee lähimmäistään, sen Jumala on luvannut hukuttaa! (Ps. 101: 5) Tai joka edes kuuntelee tällaisia valhepuheita (juorut kun usein just on niitä, valheita) on hölmö! (Snl. 17: 4) Ei voi tehdä silloin oikeutta lähimmäisilleen, Jumalan mielen mukaan.. (Sak. 8: 16-17) Eli jos olisi nurkumista toista vastaan, niin mene yksin puimaan se rukouskammioon Herralle, mutta jos et, niin mene jumppasalille tai vaikka juoksemaan (1. Tim. 4: 8) mutta mitä esittää uskovaista, jos kieli on jatkuvasti perkeleen käytössä! (Room. 6: 13, Jaak. 3. luku) Ja sillä salaa murhataan Herran omia, usein näkymättömät on näkyväisiä syntejä pahemmat..
Raamattu puhuu paljon kielensynneistä, ja panettelusta, juoruista ja muusta lähimmäisen kohtelusta.. alkaen Vanhan testamentin alusta (2. Moos. 23: 1-3) välissäkin vielä jatkuu (Snl. 1-31, Jes. 33: 15) aina Uuden testamentin loppuun.. (Jaak. 4: 11, Juud. 1: 16)
Rakkautta on antaa henkensä ystäviensä edestä, ei murhata niitä! (1. Joh. 3: 16)
****
Kyllä jokaisella voi sydän kokea epäoikeudenmukaisuutta, tai kaltoinkohtelua.. tai joku asia tai ihminen tuottaa murhetta, mutta jos oma asenteemme on väärä, emme esim. ole antaneet anteeksi, niin ei kyllä rukouksetkaan mene perille! Kun tässä kohtaa nöyrtyy, niin kyllä taas taivaat avautuu! (Mal. 3: 10) Ihan tosta noin vain.. (Ps. 103, Matt. 5: 23-24) Ei viedä kaverin virheitä armonalttarille, vaan ensin omat.. Eikä Herra halua hoitaa sellaisia asioita, joita tavallaan olemme päättäneet hoitaa itse, esim. tahtonsa vastaisella väärällä asenteella..
Joka päivä on siis hyvä tarkistella omaa asennetta! Tutkia itseään! (Gal. 6: 4-5, 2. Kor. 13: 5) Vaikka et olisi edes Jeesus-uskossa kannattaa tekojaan harkita ja tarkastella! Ajatuksista ne teot usein lähtee.. Huom. tarkastella nimenomaan ensin omaa asennetta, ei naapurin vierustoverin! (Gal. 6: 1, Hebr. 10: 24)
Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus. (Snl. 28: 9)
****
Käskyn päämäärä on rakkaus! (1. Tim. 1: 5) Toiminnan perustan pitäisi kummuta nöyryydestä.. mitä se toiminta sitten olikaan, nuhteita tai arvostusta.. niin ei särje toisia ihmisiä, samanlaisia heikkoja saviastioita kuin me kaikki muutkin ollaan.. (2. Kor. 4: 7)
Eikä voida oppia oikein tuntemaan toisia ihmisiä kunnolla, jos ei tunneta ensin Jeesusta! Siitäkin alkaa matka ensin tuntemaan itsensä oikein..
Mistä sä veli, tai sisko tiedät sydämen kovuudellasi, kuinka raskasta kuormaa lähimmäisesi oikeasti kantaa? No, etpä kovuudellasi mitään tiedäkään.
(Aam. 8: 14-15, Matt. 10: 28)
Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata. (Job. 33: 14)
Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'. (Luuk. 18: 13)
Kaikki tekee syntiä, kaikki tekee virheitä, toisena päivänä ymmärrämme asioita paremmin kuin toisena päivänä.. ihan valmiiksi emme taida kuitenkaan kukaan koskaan tulla? Ehkä koetuksenkestäviksi ennemmin..
Krista L.